Normaalisti en laittaisi tuon muotoista kuvaa, en pidä pystykuvista, en tykkää ottaa niitä, en katsoa niitä. Mutta tämä on poikkeus - tätä tykkään katsoa. Tuo vartalo on mun nykyinen unelma, lihaksikas. Sellaiseksi mä pyrin, sellaiseksi mä haluan, siihen mulla riittää jaksaminen ja motivaatio on tällä hetkellä korkea.
Oon syönyt tosiaan ehkä viikon ajan normaalisti, suositusten mukaan (ainakin lähes!) ja mikä oudointa, toteuttanut lautasmallia aina pääruokaa syödessä. Olo on virkeä, elinvoimainen, haluan salille ja viihdyn siellä. Mulla on kolmijakoinen treeniohjelma ja rakastan sitä tunnetta, kun oon treenin jälkeen ihan lopussa, kaikkeni antanut. Rakastan sitä, että mä tiedän, että tulokset ei tuu hetkessä, mutta sitten kun ne tulee, ne todella näkyy. En tiedä miksi mua torstaina ahdisti noin paljon, ehkä se oli se poika ja vähä uni. Nyt mua ei ahdista, ei tippaakaan. Ei ajatella sitä eikä mitään muutakaan, odotan vaan innolla huomista päivää ja sitä, että saan herätä aamulla treenaamaan. Odotan sitä, että saan rahaa ja voin ostaa kunnon palkkaria, se minttusuklaa maistuu niin hyvälle. Odotan sitä, että mun elämä pysyy tässä tasapainossa.
Musta tuntuu hyvälle, on oikeasti tuntunut hyvälle jo kauan. Ainakin viikon. En tahdo näännyttää itseäni, tahdon mielummin olla.. Terveen näköinen? Lihaksikas? Thinspo vaihtukoon fitspoon ja liian pieni syöminen oikealla tavalla koostettuihin annoksiin ja sitä kautta oikeasti tuloksiin liikunnan rinnalla. Jes.
23.2.2013
21.2.2013
tragikoomista
it's been a while since i last visited this blog - my own blog. my mind has been such a mess lately and so much has happened - and on the other hand, nothing has changed. i got my gym card last friday and since then i've been going to the gym every day. leg day, aerobic day, core day, whatever-day.. calories-away-day. i came home from a bar around 10 minutes ago and i'm trying not to cry. i just don't get it - why do i feel like this? at school i was about to start crying at least three times today and during one lesson the tears just came out of my eyes and i couldn't help but hope it to stop.
at the bar, when i was dancing, i saw him. and for the 2 hours i stayed there, i looked at him. but he didn't look at me, he has moved on. i try to make myself tobelieve i'm ok with that we're not even friends anymore, but i just.. i am not ok with it. i kind of miss him. a lot. and at the bar, when i was not thinking of him, i was thinking of how fat my legs look. i coudn't enjoy the music, i couldn't enjoy anything. i just can't stand all this, not if i'm sober.
tomorrow i won't be. now i'm feeling like killing myself but maybe i'll just change into my pajamas and go to sleep and wake up happily in the morning and go to the gym to burn some fat to feel good someday.
by the way, at least one thing is ok rn - i'm eating normally. shitloads of normal, healthy food is called normal eating. it's weird.
10.2.2013
i would not believe my eyes
mä en olis koskaan uskonut kirjoittavani näin
en olis koskaan uskonut sanovani näin
tänään mulla on hyvä olla, mulla on hyvä mieli
mä olen iloinen, todella, todella iloinen
ja mä olen tästä niin ylpeä, edes nämä pari minuuttia kuin tätä kestää
tänään mä rakastan kaikkea, tänään mä olen päässyt yli siitä pojasta
tänään mä en enää mieti sitä
nyt jo tunnen miten se kaikki lähtee pois pois pois pois
mutta ehkä kun mä luen tän myöhemmin mä muistan sen että se tunne on olemassa
että se voi olla olemassa myös mulle
ehkä se pelastaa mut joskus vielä suurilta asioilta
vaikka jo nyt mä voisin itkeä
7.2.2013
nervous
kirjoitin eilen niin väärin, myös yhdeksän saa suun reunat kohti lattiaa, en olisi uskonut
luulin että se riittäisi kertomaan että olen riittävän ok mutta ei
eikä asiaa auta kroisantti ja kahvi, ei alkuunkaan
yksi paperi jossa ympyröitynä kymmenen ja täydet pisteet ei lohduta ollenkaan, ei ollenkaan
mutta kun kivun siirtää mielestä ja rinnasta nilkkaan ja katsoo valuvaa punaista muuttuu kaikki yhtäkkiä hyväksi
rintaa ei enää paina vaan kaikki kipu on nilkassa, kaikki, kaikki
eikä sekään kestä kuin hetken ja sitten kaikki on hyvin
hyvin siihen saakka kun saan seuraavan minuutta määrittävän paperin ja voin viiltää auki toisenkin
viiltää kauniin punaisen nilkkarenkaan
akillesjänteen kohdalle sattuu eniten
6.2.2013
laulu petetyille
kuinka olisin voinut tietää, miten olisin voinut aavistaa että maailma voi romahtaa kun sitä vähiten odottaa, kaikki päättyi yllättäin kun ostarilla sinut näin
tekisi mieli miettiä että miksen ole laihtunut vuodessa paljoa ollenkaan, miksi edes yritän laihduttaa kun en yritä
tai yritän mutten.. onnistu? tällä viikolla on palautuspäivä, tällä viikolla määritetään ihmisarvo, minun arvo
minun arvo on jotain väliltä neljästä kymmeneen, mitä lähempänä kymmentä sen parempi, mitä useammin kymmenen, sen parempi
mutta jos se yltää kymmeneen kertaakaan, olen iloinen, otettu, hyvällä mielellä
kahdeksikosta suuni reunat lähtevät jyrkkään laskuun, steep steep steep
muutaman repliikin keskustelu sai minut hetkeksi onnelliseksi, mutta sen jälkeen painuin taas peiton alle itkemään
niin kuin mä aina teen kun mua sattuu
mä en uskalla mennä parvekkeelle kun saan paniikkikohtauksen, vaikka se auttaisi, auttaisi niin
pitäisi mennä kämppiksen huoneen läpi enkä kehtaa koska se on paniikkikohtaus, se on.. noloa?
outoa erilaista kummallista niin vierasta niille mutta mulle niin tuttua
mä oon varma että mun kaverilla on syömishäiriö
3.2.2013
mieleni maisemassa ainoat maamerkit ovat jättämäni syvät arvet, juoksen ja koetan suunnata kotiin mutta kuljen ristiin, eksynyt
but the flowers in the graveyard are all gone i don't belong here
there's no right to heal the wrong
mä oon niin hajalla yksin riekaleina en kestä mun pitäisi hymyillä mutta mitä sekään merkitsee
ei mitään merkitse se on vaan ilme se on vaan paha ilme ei kun onko se hyvä on se
hyvä ilme pahoilla kasvoilla oon tehnyt miljoona asiaa väärin ahdistaa
kylmiä väreitä, raajat puutuu, itkettää, kasvoissa ei ole tuntoa, pulssi on ainakin tuplat normaalista
tahdon avun tähän muttei ne tahdo auttaa mua ne vaan sanoo että mä jään koukkuun
tottakai niihin kasvaa toleranssi mutta voitteko auttaa voitteko voitteko voitteko
mä voin vaikka rukoilla
2.2.2013
living on a razor's edge, balancing on a ledge
rakastan sitä miten mä valehtelen itselleni, miten mä väitän kaikkea
väitän miten mä en muista, miten mä en rakasta, miten en välitä
miten ei kiinnosta, miten kaikki on niin hyvin, miten kaikki on niin kaikkea
miten mikään ei koskaan satuta ja miten kaikki on aina vaan niin aurinkoista
miten mun iho olisikaan niin ehjä ja miten mun sydän ei ole kivinen
jos tunnistat itsessäs nämä oireet olet varmasti tunnepeluri
ja ne kaikki täsmäsi minuun, rakastan sitä miten joku määrittelee mua joksikin
en olekaan enää tunnevammainen miesten takia, olen kusipää itseni takia
kusipää eikä tunnevammainen, miten joku tietääkin paremmin
ketään ei kiinnosta ja minusta se on vaan hyvä, se on vaan niin hyvä
mutta miksi jokainen asia tässä kaupungissa muistuttaa minua siitä
muistuttaa minua sinusta, en pääse irti siitä ajatuksesta että olen se paha
tekisi niin paljon mieli pyytää vain anteeksi mutten mä uskalla, jos sua ei kiinnosta
jos et tahdo kuulla sitä, kun et tahdo kuulla sitä, kun sulla on jo se joku toinen
edelleen mä herään joka yö siihen että mä nään unta susta
se on aina se sama uni ja se päättyy aina yhtä pahasti, surullisesti
joka ikinen yö mä herään siihen että haukon henkeä kyyneleet poskilla
mutta et sä sitä tahdo kuulla enkä mä välttämättä sitä tahdo kertoa
silti mietin päivittäin sitä, kuinka reagoisin, jos näkisin sut kaupungilla
toivoisin että saisin juosta ja halata ja tätä miettiessä kyyneleet nousee silmiin
nytkin ne valuu mun poskella, don't make me sad don't make me cry
noin kuului musiikista juuri kun mä kirjoitin ton, tää on niin outoa
mutta toisaalta mä tiedän että jos me tavattaisiin niin me vaan moikattaisiin
jos sitäkään
tänään mä söin liikaa, mä söin kiellettyjä ruokia, mä söin herkkuja, mun olo
mun olo mun olo mun olo tää on jotain ihan kamalaa, en tahdo olla saastainen
mut sitä mä olen, likainen, saastunut, paha, ilkeä, kamala, paha paha paha paha
tänään mä söin liikaa, mä söin kiellettyjä ruokia, mä söin herkkuja, mun olo
mun olo mun olo mun olo tää on jotain ihan kamalaa, en tahdo olla saastainen
mut sitä mä olen, likainen, saastunut, paha, ilkeä, kamala, paha paha paha paha
1.2.2013
vad har du gjort av dig, för dig, med dig själv
miten outo vaikutus voikaan olla kuvalla, yhdellä kuvalla, kasvokuvalla? tosi outo. huimaa, pulssi nousee, ahdistaa, naurattaa, ikävä, miljoona tunnetta tai ei yhtään, mutta silti meinaan pyörtyä portaissa. onneksi joku ottaa kopin. alkaa uusi jakso, monta ainetta, monta sellaista joista en pidä, monta sellaista joita pelkään. miten koulua voi pelätä? hyvin.
enkä mä missään vaiheessa olekaan painanut alle kuuttakolmea, en ole vaan osannut käyttää mun vaakaa. kuusikymmentäkolmepilkkukolme. lihava. hommaan lisää töitä ja hommaan salikortin. hommaan elämän. tahdon salille, mun kroppa huutaa liikuntaa. mä tarvitsen sitä.
mun kämppis laihduttaa. en osaa ajatella siitä mitään, mua pelottaa. se ei syö.
enkä mä missään vaiheessa olekaan painanut alle kuuttakolmea, en ole vaan osannut käyttää mun vaakaa. kuusikymmentäkolmepilkkukolme. lihava. hommaan lisää töitä ja hommaan salikortin. hommaan elämän. tahdon salille, mun kroppa huutaa liikuntaa. mä tarvitsen sitä.
mun kämppis laihduttaa. en osaa ajatella siitä mitään, mua pelottaa. se ei syö.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









