kuinka olisin voinut tietää, miten olisin voinut aavistaa että maailma voi romahtaa kun sitä vähiten odottaa, kaikki päättyi yllättäin kun ostarilla sinut näin
tekisi mieli miettiä että miksen ole laihtunut vuodessa paljoa ollenkaan, miksi edes yritän laihduttaa kun en yritä
tai yritän mutten.. onnistu? tällä viikolla on palautuspäivä, tällä viikolla määritetään ihmisarvo, minun arvo
minun arvo on jotain väliltä neljästä kymmeneen, mitä lähempänä kymmentä sen parempi, mitä useammin kymmenen, sen parempi
mutta jos se yltää kymmeneen kertaakaan, olen iloinen, otettu, hyvällä mielellä
kahdeksikosta suuni reunat lähtevät jyrkkään laskuun, steep steep steep
muutaman repliikin keskustelu sai minut hetkeksi onnelliseksi, mutta sen jälkeen painuin taas peiton alle itkemään
niin kuin mä aina teen kun mua sattuu
mä en uskalla mennä parvekkeelle kun saan paniikkikohtauksen, vaikka se auttaisi, auttaisi niin
pitäisi mennä kämppiksen huoneen läpi enkä kehtaa koska se on paniikkikohtaus, se on.. noloa?
outoa erilaista kummallista niin vierasta niille mutta mulle niin tuttua
mä oon varma että mun kaverilla on syömishäiriö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti