living on a razor's edge, balancing on a ledge

rakastan sitä miten mä valehtelen itselleni, miten mä väitän kaikkea

väitän miten mä en muista, miten mä en rakasta, miten en välitä

miten ei kiinnosta, miten kaikki on niin hyvin, miten kaikki on niin kaikkea

miten mikään ei koskaan satuta ja miten kaikki on aina vaan niin aurinkoista

miten mun iho olisikaan niin ehjä ja miten mun sydän ei ole kivinen

jos tunnistat itsessäs nämä oireet olet varmasti tunnepeluri

ja ne kaikki täsmäsi minuun, rakastan sitä miten joku määrittelee mua joksikin

en olekaan enää tunnevammainen miesten takia, olen kusipää itseni takia

kusipää eikä tunnevammainen, miten joku tietääkin paremmin

ketään ei kiinnosta ja minusta se on vaan hyvä, se on vaan niin hyvä

mutta miksi jokainen asia tässä kaupungissa muistuttaa minua siitä

muistuttaa minua sinusta, en pääse irti siitä ajatuksesta että olen se paha

tekisi niin paljon mieli pyytää vain anteeksi mutten mä uskalla, jos sua ei kiinnosta

jos et tahdo kuulla sitä, kun et tahdo kuulla sitä, kun sulla on jo se joku toinen

edelleen mä herään joka yö siihen että mä nään unta susta

se on aina se sama uni ja se päättyy aina yhtä pahasti, surullisesti

joka ikinen yö mä herään siihen että haukon henkeä kyyneleet poskilla

mutta et sä sitä tahdo kuulla enkä mä välttämättä sitä tahdo kertoa

silti mietin päivittäin sitä, kuinka reagoisin, jos näkisin sut kaupungilla

toivoisin että saisin juosta ja halata ja tätä miettiessä kyyneleet nousee silmiin

nytkin ne valuu mun poskella, don't make me sad don't make me cry

noin kuului musiikista juuri kun mä kirjoitin ton, tää on niin outoa

mutta toisaalta mä tiedän että jos me tavattaisiin niin me vaan moikattaisiin

jos sitäkään
tänään mä söin liikaa, mä söin kiellettyjä ruokia, mä söin herkkuja, mun olo
mun olo mun olo mun olo tää on jotain ihan kamalaa, en tahdo olla saastainen
mut sitä mä olen, likainen, saastunut, paha, ilkeä, kamala, paha paha paha paha