oikeasti
alas
alas
alas
eilen ensimmäistä kertaa elämässäni kävin kaupassa varta vasten ostamassa ahmittavaa jotta voin taas oksentaa. pussillinen leipää. pussillinen sipsejä. pussillinen pullaa. olenhan mä toki ennenkin tietoisesti kauppareissuilla ostanut ahmittavaa(-oksennettavaa), mutten koskaan oo vaivautunut sen takia erikseen kauppaan. eilen mä tein sen. säälittävä luuseri. ja koko illan vaan söin ja oksensin ja söin ja oksensin ja söin ja puoli kymmeneltä oli pakko lähteä lenkille. silmät punaisena, kasvot turvonneena, ääni käheänä, nenä tukossa.
kaveri tuli vastaan. sudenlapsi onko sul flunssa? joo vähän. tänään en syö paljoa, en oikeasti syö. lupaan sen.
tai en lupaa, mutta yritän. ja tänään myös opiskelen. ainakin yritän. tänään en ahmi. tänään en viillä, en itke.
Kai se on hyvä, että tulevaisuus ei ole kiveenhakattua, mutta tietenkin jonkinlaiset suunnitelmat rauhoittavat. Mutta ehkä voisit ensiksi mennä au pairiksi ja katsoa, miltä se tuntuu? =) Ehkä sitäkin kautta aukeais jokin uusi reitti, jota et ees tullut ajatelleeksi? Mä toivon, että elämäntilanteiden muuttumiset ei muuta mitään. Tai ainakaan muuta tilannetta sellaiseksi "ollaan kasvettu erilleen"-tyyppiseksi. =/ Haleja sullekin<3 Ja yritä olla ajattelematta tuota ahmimis-oksentamis-kohtausta! Sellaisia sattuu, tärkeintä on, että ei ruoski itseään loputtomiin niiden takia. =)
VastaaPoistaMä toivon, että jaksat hymyillä ja teet jotain mukavaa, esim. naurat kaverin jää, hassuttelet, tanssit tai saat kehuja. Vaikka en tunnekaan sua, mä välitän ja haluun, että voit hyvin. Sillon ku ajattelit ahmia, viiltää tai paastota, ajattele, että joku tuntematon haluis, että hillitsisit itsesi. Toivottavasti tää kommentti piristi, vaikka olikin outo... :D
VastaaPoista-tyttö 15v-