palautuspäivänä paljastuu alisuorittaja, epäonnistuja, huono koulussa
palautuspäivänä minä juoksen kotiin sateessa ja peitän silmät kädellä
silloin minä en hymyile vaan etsin voiman etten koskisi siihen terävään
ehkä en tänään koskekaan, mutta silti minua sattuu, sattuu
luulin että olin edes siedettävä, että olisin kiitettävän arvoinen, edes kerran
olen aina ennenkin ollut, mutta ei, olen huono kirjoittaja, niin siinä lukee
niin siinä lukee kun jaksaa tarpeeksi selvästi lukea rivien välistä
lukee että tein väärin, tein koko esseen väärin, ihan kokonaan
enkä osaa ajatella että se on vaan essee, tuntuu että se on koko elämä
että koko elämä on nyt väärin, koko elämä on ei-minkään verran hyvä
en innolla odota päivää jolloin saadaan takaisin loput kokeet, en odota
päivää ei pelasta enää edes se fakta että palautuspäivänä minä
huomaan painavani vähemmän kuin painaessani viimeksi vähiten
kahteen vuoteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti