new tomorrow

mä en tiedä onko se koeviikko ja stressi mikä saa mut voimaan näin. voimaan pahoin. mun päätä särkee, mua oksettaa, joka niveleen koskee ja syönkin päivässä reippaat kolme grammaa särkylääkettä. koko ajan itkettää ja silmissä sumenee vähän väliä. vatsaan koskee ja turvottaa. ärsyttää. väsyttää. paleltaa.

tänään mua on eniten ärsyttänyt se fakta, että elän kokonaan mun vanhempien rahoilla. en mä halua, haluaisin olla edes vähän itsenäisempi. mut eihän kukaan voi olettaa että sä 16-vuotiaana elättäisit itses. ei niin. mutta mä tahtoisin, edes vähän. mun vanhemmilla menee ihan liikaa rahaa mun vuokraan, ruokaan ja kaikkeen muuhun, lääkkeisiin vaikka. en enää uskalla sanoa jos mua vaivaa jokin, nytkin pitäisi käydä sadoissa miljoonissa eri tutkimuksissa koska olen niin luulosairas mutta en vaan pysty. oon liian iso taakka.

varmaan vaikea arvata mihin ajatuksiin näistä päätyy. mutta ei, ei saa ajatella niin. en muuten syö enää eläinperäisiä tuotteita, en mitään. ei läskileivoksia kaupungilla, ei erikoiskahveja kermavaahdolla. ei suklaata, pirtelöä, karkkia, ei mitään pahaa. ainut iloinen asia.