kuvittele näiden hullujen öiden jatkuvan loputtomiin, kuvittele kaikki naiset joita et oo vielä tavannutkaan

ihan ihan pakko purkaa sydäntä, muuten en saa yöllä nukutuksi sitä vähääkään silmäystä mitä viimeaikoina ja valehdeltua aamulla sen olleen yhdeksäntuntinen, ehkä joku näkee sen valheen mun silmistä ja niiden alta, näkee mun sisältä kaiken

joulukuun alku. juhlat. liian humalainen minä. yksi poika. huutoa. huora? toinen poika. kännihuora?

"lisää mut kaveriksi fbssä" okei

mitä kuuluu missä meet mitä teet liian monta kertaa, olet liian suloinen herra toinen poika

ajattelin jo hetken aikaa olevani sitoutumiskammotta, ehkä syömishäiriön tuoman ahdistuksen hylkäämä, ajattelin, että elän kerrankin, edes hetken

ja ehkä hetken elinkin, uskalsin olla ihminen, uskalsin tuntea ehkä viikon tai kaksi

ja minä, epäsosiaalinenkin, tapasin ihmisen, tapasin herra toisen pojan, tapasin kolmesti

olet ihana, olen niin iloinen niin minäkin, olen ja olin, onnellinen

joku käski kuitenkin lyödä jarrut pohjaan, alkaa valehdella

kaikki tapahtui niin liian äkkiä äiti tässä on mun tyttöystävä ja ahdistaa edelleen, koetan jutella mutta ehkä luulet ettei minua kiinnosta

oikeasti kiinnostaa mutten vaan uskalla, mua ahdistaa

ehkä tässä käy niin kuin joka kerta ennenkin ja päädyn yksin istumaan ja tuijottamaan sairaalan vai sittenkin vain sairaan valkeaa seinää hiukset silmillä 

itkemään hiusten takana ja olemaan olematta

tahtoisin vielä oikeasti tavata mutten ole varma miksi, varmaan todistaakseni etten tahdo olla ilman

mutta entäs kun en tahdo olla myöskään kanssa, onko välimuotoa? turvallista?

ei

jälleen painan pään mustan tyynyn kylmään syleilyyn ja itken vasten sen hyistä olkapäätä

puristan untuvapeittoa ja toivon etten näkisi pahaa unta

että jaksaisin aamulla herätä jos joku sallii minun nukahtaa

lupaisin olla valehtelematta perjantaina